Soveltava taide ja hankkeet

Turun sanataideyhdistyksen ohjaajat ovat toimineet soveltavan taiteen alalla laajalti Turun alueella vuodesta 2008 alkaen. Sanataidetta on tehty niin palvelutaloissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa kuin perhepäivähoitoryhmissä ja lastenkodeissakin. Hankkeissa on menestyksekkäästi kehitelty erilaisia sanataiteen ja soveltavan taiteen menetelmiä.

Mitä tarkoitetaan soveltavalla taiteella?

Soveltavalla taiteella tarkoitetaan taidelähtöisiä mentelmiä ja näiden menetelmien ja osaamisen hyödyntämistä eri toimialoilla ja yhteiskunnan eri sektoreilla. Taidelähtöisten menetelmien avulla voidaan esimerkiksi kehittää työelämää, edistää ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä. Yhteistyö taiteen, kulttuurin, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän välillä vaatii luovuutta ja mahdollistaa uutta hoitoa, kohtaamista ja uusia kommunikaation mahdollisuuksia.

Soveltava taide jalkautuu

Usein soveltavaa taidetta tehdään erilaisissa laitoksissa ja esim. työpaikoilla. Turun sanataideyhdityksessä tämä on tarkoittanut työpajoja lastenkodissa, sanataidetuokioita perhepäivähoidon ryhmille, korvarunoja ja runomuotokuvia vanhuslaitoksiin tai kehitysvammaisten toimintakeskuksiin. Yhtälailla kyse voi olla TYKY-päivistä työyhteisöille.

Olennaista on tarjota uudenlaisia kommunikaation muotoja ja taiteen elävöittävää vaikutusta. Sanataiteen menetelmät mahdollistavat uuden näkemistä, niin itsessäkin kuin ryhmässäkin.

Voimauttava taide

Voimauttava taide ja soveltava taide liitetää usein käsitteinä toisiinsa. Voimaannuttava taide pyrkii tukemaan ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja itsetuntemusta. Se perustuu käsitykseen että toista ihmistä ei voi eikä tarvitse ensisijaisesti parantaa, vaan nähdä; kuulla ja kohdata. Ihmisenä oleminen on vuorovaikutuksessa elämistä; ihmisen kuva itsestä ja maailmasta syntyy peilaussuhteessa ympäröivien ihmisten kanssa. Tähän peilisuhteeseen voimauttava taide nojaa. Se pyrkii tarjoamaan tapoja tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kuulluksi tulemisen voima voi muuttaa ihmisen elämää ja käsitystä itsestään.

Voimauttavan taiteen pioneerina toimii Miina Savolainen, jonka ajatuksia voimauttavasta valokuvast voit luke täältä: http://www.voimauttavavalokuva.net/menetelma.htm

Soveltavan taiteen välineitä

Korvaruno

Kuinka sanataidetta voi soveltaa erilaisille ryhmille ja eri ympäristöihin? Näitä kysymyksiä Turun sanataideyhdistyksessä on pohdittu aktiivisesti parin viime vuoden ajan. Yhdistys on vuodesta 2009 panostanut voimauttavan sanataiteen ja soveltavan sanataiteen menetelmien kehittämiseen eri kohderyhmille. Yhdeksi työskentelytavaksi on vakiintunut vuonna 2010 käynnistyneen ESR-rahoitteisen Hymykuopat-hankkeen aikana kehitetty korvaruno, joka on teksti, jonka sanataiteilija rakentaa toisen (yksilön tai ryhmän) puheesta, muistoista, kertomuksista.

Korvaruno  syntyy vanhusten keskusteluissa pulpahtaneista sanoista ja tarinoista.
Työskentelymetodia kutsumme korvarunoksi. Korvaruno voi olla arkista puhetta ilman
vertauksia ja metaforia. Toisaalta kirjoitushetki voi aivan yhtä hyvin kulkea runoilijan tekemien metaforakysymysten kautta. Korvarunoilija kirjoittaa ylös toisen ilmaisuja, sanasta sanaan muttei kaikkea. Välisanat, änkytykset, omintakeiset ilmaisut, puheen ja kokemisen rytmi ovat tärkeitä; ihmisen puhe sellaisenaan on tärkeää.

Lopuksi korvarunoilija siirtelee saamiaan sanoja kuin puupalikoita ja tiivistelee niistä runon.
Korvaruno osoittaa, kuinka erityistä toisen puhe on. Kynä on lämmin korva. Korvarunot tuovat uutta kieltä laitoksiin, joiden elämää usein leimaa hoitosuhde. Korvarunossa sanat eivät kerro hoidon kohteesta vaan ainutlaatuisen ihmisen kokemuksista ja eletystä elämästä.

Korvarunometodi on kehittynyt Turun sanataideohjaajien tekemässä laitostyössä. Hanketta tehtiin ESR:n rahoituksella keväästä 2010 vudesta lähtien. Tähän mennessä korvarunopohjalta on tehty lauluja, runo-cd ja postikortteja omaisille.

Korvarunotyöskentelyssä keskiöön nousee perinteisen sanataideohjauksen sijaan yhteisötaide, runojen kirjoittaminen vanhusten kanssa joko ryhmä- tai yksilötyöskentelynä. Sanataiteilija virittää keskustelua ryhmissä ja antavat vanhuksille mahdollisuuden tulla todella kuulluiksi.

Runomuotokuva

Runomuotokuva on korvarunon lailla kohtaamisen väline. Se on Kirjoittajaryhmä Tapiirin kehittämä konsepti, jossa ihminen, josta runo kirjoitetaan, on katsottavana noin kaksikymmentä minuuttia. Hän voi istua, seisoa, maata, puhua, olla hiljaa, miten vain haluaa. Kirjoittaja katsoo häntä ja kirjoittaa runon. Kirjoittaja lukee runon ääneen ja antaa sen kirjoitetulle ihmiselle. Runoja ei siis kerätä tai käytetä mihinkään muuhun. Kyseessä on kahden ihmisen välinen taidetapahtuma.

Muotokuvarunous laajentaa runon perinteistä kontekstia yhteisötaiteen suuntaan. Keskeisintä ei ole valmis runo (runokirjoista löytyy parempia runoja) vaan itse kirjoittamistilanne. Hyvä kirjoittamistilanne on asiakasta kunnioittava ja intiimi. Hyvän runomuotokuvaajan katse on hyväksyvä katse.

Moni sanataideyhdistyksen ohjaaja on myös Tapiirin jäsen ja siksi väline on otettu käyttöön ja sitä on sovellettu myös sanataideyhdistyksen toiminnassa. Kirjoittajaryhmä Tapiiri on kirjoittanut muotokuvarunoja vuodesta 2005 erilaisissa laitoksissa ja yhteisötaidetapahtumissa. Tapiirista lisää täällä: http://tapiiri.wordpress.com/muotokuvakirjoitus/

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s